Keliakia sairautena

Keliakia on Suomessa niin yleinen, että sitä voi sanoa jo kansansairaudeksi. Sitä sairastaa seulontatutkimusten mukaan noin 2 % suomalaisista, mutta vain 0,7 % on diagnosoitu.  Keliakia on siis vahvasti alidiagnosoitu sairaus.

Keliakiaa tulisi osata epäillä, seuloa ja hoitaa terveydenhuollossa paljon aktiivisemmin ja tietoisuutta siitä lisätä.

Keliakian diagnoosiviive on myös liian pitkä. Aktiivinen seulonta on perusteltua, sillä keliakiaan löytyy helppo seulontatutkimus ja ennen kaikkea toimiva hoito. Hoitamaton keliakia ja pitkittynyt diagnoosi huonontaa keliaakikon elämänlaatua, voi aiheuttaa pitkäaikaiskomplikaatioita sekä lisää terveydenhuollon kustannuksia merkittävästi.

Aina, kun ilmenee mitään keliakiaan viittaavaa ja sen mahdollisuus tulee jollekin mieleen, on parempi seuloa kuin jäädä seurantalinjalle. Keliakiaa sairastavat tarvitsevat myös tietoa ja tukea tarkan ruokavaliohoidon ylläpitämiseen.

Keliakia autoimmuuni- ja systeemisairautena

Keliakia on elinikäinen autoimmuunisairaus, jonka oireet ja komplikaatiot voivat vaikuttaa koko kehoon ja elämänlaatuun.

Autoimmuunisairauksissa kehon puolustusjärjestelmä kohdistaa vieraiden aineiden torjunnan epätarkoituksenmukaisesti elimistön omiin kudoksiin. Keliakiaa sairastavalla se johtaa ohutsuolen vaurioitumiseen ja edelleen siihen, että ravintoaineet eivät imeydy suolesta verenkiertoon. Hoitamaton keliakia tarkoittaa sitä, että se on joko kokonaan diagnosoimatta, tai keliakiaa sairastava hoitaa sairauttaan vain osittain.

Nykyään keliakian tiedetään olevan systeemisairaus, eli se voi ilmetä kehon eri elimissä vaihtelevin oirein. Keliakian oireet voivat olla varsin moninaisia, epämääräisiä ja lieviäkin, minkä vuoksi on mahdollista, että oireita ei osata yhdistää gluteeniin, tai niitä pidetään normaaliin elämään kuuluvina vaivoina.

Oireet ja hoitamattoman keliakian seuraukset

Oireet voivat liittyä ruoansulatuskanavan oirehdintaan, mutta ne voivat myös ilmetä pelkästään suoliston ulkopuolella. Keliakia voi olla myös oireeton. Tyypillistä oiretta tai löydöstä keliakiassa ei ole.

Lapsella ja nuorella keliakia voi oireilla samalla tavoin kuin aikuisellakin. Keliakiaepäily voi herätä seuraavien oireiden perusteella:

Jos keliakiaa ei hoideta asianmukaisesti, altistaa se yllä oleville oireille ja komplikaatioille. Tarkalla ruokavaliohoidolla sen oireet saadaan yleensä hallintaan ja pitkäaikaiskomplikaatioita voidaan ehkäistä. Inhimillisen kärsimyksen ja elämänlaadun heikkenemisen lisäksi hoitamattomasta keliakiasta aiheutuu 65% suuremmat terveydenhuollon kustannukset kuin hyvässä hoitotasapainossa olevasta keliakiasta.

Myös ennen diagnoosia oireettomaksi itsensä kokeneilla ohutsuolessa on vähintäänkin tulehdusreaktio ja tuhoa tapahtuu elimistön sisällä joka tapauksessa. Myös vahinkolöydöksenä diagnosoidut tai ennen diagnoosia oireettomana olleet keliakiaa sairastavat tarvitsevat elinikäisen, tarkan gluteenittoman ruokavaliohoidon, sillä ohutsuolen vauriot ja lisäsairauksille altistuminen eivät ole riippuvaisia subjektiivisten oireiden laadusta.

Keliakian toteaminen ja tutkimukset

Keliakia voidaan todeta yleensä helposti pelkillä verikokeilla. Tähystys tehdään vain tarvittaessa epäselvissä tilanteissa. On huomioitava, että gluteenitonta ruokavaliota ei saa aloittaa ennen keliakiatutkimuksia, mikäli on mitään syytä epäillä keliakian mahdollisuutta. Keliakian vasta-aineet ovat gluteeniriippuvaisia, eli ne eivät välttämättä enää näy verikokeessa, mikäli gluteenia on jo vähennetty ruokavaliosta. Keliakian poissulku on tärkeää, koska muuten ei voi tietää, kuinka tarkkaa ruokavaliota on syytä noudattaa. Erityisen ongelmallista on, jos keliakiaa sairastava noudattaa gluteenitonta ruokavaliota vain osittain, jolloin ruokavalio peittää keliakian oireita ja löydöksiä, mutta hankaloittaa diagnostiikkaa.

Lisäksi pienikin gluteenimäärä säännöllisesti ruokavaliosta saatuna voi keliakiaa sairastavalla ylläpitää suolen tulehdustilaa ja altistaa hoitamattoman keliakian oireille ja komplikaatioille.

Tästä syystä keliakiaa sairastavan gluteeniton ruokavalio onkin ”murusen tarkka”, mistä kerron lisää blogin teksteissä Keliakian hoito ja Gluteenittomuus ruoanvalmistuksessa ja leivonnassa.

Keliakian riskiryhmät ja sairastumisikä

Keliakian riskiryhmään kuuluvat keliakiaa sairastavan ensimmäisen asteen sukulaiset, eli biologiset vanhemmat, sisarukset ja lapset. Myös mitä tahansa muuta autoimmuunisairautta sairastavat kuuluvat keliakian riskiryhmään. Autoimuunisairauksia ovat esimerkiksi tyypin 1 diabetes, autoimmuunipohjainen kilpirauhastauti, Sjögrenin oireyhtymä tai pälvikalju. Lisäksi mikäli henkilöllä on todettu IgA-nefropatia, IgA:n (veren immunoglobuliini A:n) puutos tai downin oireyhtymä, on hänellä kohonnut riski sairastua keliakiaan.

Käypä hoito -suosituksen mukaan keliakia tulisi tutkia matalalla kynnyksellä erityisesti riskiryhmiltä ja keliakian mahdollisuus on pidettävä mielessä monenlaisten oireiden taustalla sekä perus- että erikoissairaanhoidossa.

Keliakia voi ilmetä missä iässä tahansa: lapsella, aikuisella tai vasta vanhuudessa. Monessa asiantuntijalähteessä riskiryhmien seulontaa suositellaan, vaikka mitään oireita ei olisi. Se tulee tutkia myös aina uudelleen, mikäli ilmenee uusia keliakiaan viittaavia oireita.

Keliakiaa esiintyy myös ilman sukutaustaa, vaikka siihen liittyykin geneettinen alttius. On hyvä muistaa, että oireet voivat olla myös lieviä, tai näkyä pelkästään suoliston ulkopuolella. Esimerkiksi raudanpuuteanemia, herkästi syntynyt luunmurtuma, suun aftat, suolen toiminnan vaihtelu, maksa-arvojen kohoaminen tai keskenmenot voivat olla keliakian ainoita oireita.

Keliakian tunnistaminen terveydenhuollossa

Terveydenhuollon tietoisuutta keliakiasta on syytä lisätä, sillä monesti keliakiaa ei osata epäillä, eikä tutkimuksia aloiteta edes oireisilta riskiryhmään kuuluvilta. Taudinkuvan vaihteleminen on osasyynä diagnosoinnin haasteisiin, koska keliakian tyypillisinä pidettyjä oireita esiintyy vain pienellä osalla keliakiaa sairastavista. Tästä syystä terveydenhuoltohenkilökunnan tulisi osata epäillä keliakiaa vähäisemmästäkin oirehdinnasta ja on hyvä tietää, mitä kaikkia oireita siihen voikaan liittyä.

Keliakia lapsella ja varhainen diagnoosi

Erityisesti lapsen kohdalla on syytä pyrkiä varhaiseen diagnoosiin ja seuloa riskiryhmiä tiheämmin, ettei keliakia ehtisi vaikuttaa lapsen kasvuun ja kehitykseen. Keliakia voi ilmetä jo pikkulapsella siitä lähtien, kun gluteenipitoiset viljat on otettu ruokavalioon. Neuvola lapsen kehityksen seuraajana on keskeisessä roolissa myös keliakiaepäilyn tunnistamisessa. Lapsuudessa ehditään vielä hyvin ehkäistä keliakian komplikaatioita, sillä oireet korjaantuvat lapsilla yleensä hyvin ja kasvu ja kehitys etenee ongelmitta keliakian ollessa hyvässä hoidossa.

Lapsuudessa puhjennut ja hoitamattomana pysynyt keliakia voi aiheuttaa sellaisiakin komplikaatioita, jotka eivät ole enää myöhemmin ruokavaliohoidolla korjattavissa.

Esimerkiksi lymfooman riski ei ole lainkaan suurentunut sellaisilla keliakiaa sairastavilla lapsilla, joiden ruokavaliohoito on ollut asianmukainen alusta lähtien, mutta riski on näkyvissä keliaakikoilla, joilla keliakia on todettu myöhäisemmässä iässä. Jos diagnoosi viivästyy yli murrosiän, lapsen pituuskasvu voi jäädä odotettua lyhyemmäksi. Myös esimerkiksi luustotaudin ennuste on sitä parempi, mitä aiemmin keliakian hoito on päästy aloittamaan, samoin maksasoluvauriot ja hampaiden kiillevauriot ovat harvinaistuneet varhaisen diagnostiikan lisääntyessä.